Mahtava ylläri !

Kaksi päivää koulutuspäivillä tuotti kasan KYJYn ulkopuolisia sytomyssyjä ja kämmekkäitä. Eli roppakaupalla miinuksia! Mutta eipä niistä vielä tällä kertaa, otan yhteiskuvaa viikonloppuna kunhan saan koko lastin viimeisteltyä.
MUTTA se ylläri odotti kotona pakettikortin muodossa.
Hyvä ystäväni Lotta lähetti mulle myöhästyneen synttärilahjan ja minkä lahjan laittoikaan! Ihailkaapa tätä:

Synttärilahja

Tyynyn toinen puoli

Vähänkö tää on hieno!! Ja on kuulemma neidin ensimmäinen ristopistoilu! WAU!
Ja mistä ihmeestä Lotta tiesit, että uudelle sohvatyynylle oli tarvetta?!? ISO KIITOS!

edit. No niin. Nyt on ne pykälää paremmat kuvatkin tarjolla.
p.s. Niin siis ne synttärit oli jo 3 kk sitten, mutta lahjan lähettäjä vasta palasi maailmalta työharjoittelusta.

Räpylänlämmittimet

Neuleharpuilla on hajua aiheesta, johon otsikko viittaa. Taannoin valittelin suonenvetoprobleemia uidessa ja harppumiitingissä valittelin kun en voi uida villasukat jalassa... Ongelman ratkaisi ne ostamani uintisukat.

Uintisukat

Oudolta näyttävät ja tuntuu kuin olis ilmapallot vetäissyt jalkaan, mutta nehän toimii!
Tänä aamuna uidessa manasin jälleen kerran, miksi jotkut naisimmeiset uivat ensin hajuvedessä ja lähtevät sitten uimahalliin?!? Onko heillä tavoitteena saada allergiset uimarit hukkumaan hajuvesilöyhkän aiheuttaman hengenahdistuksen seurauksena??!? ARGH.

Jotta ei ihan menisi aiheesta kukkaruukkuun tällä kertaa, niin onhan mulla jotain esiteltävääkin. Nimittäin KYJY#22 valmistui juuri. Ja varsin mainiot räpylänlämmittimet ne on nämäkin.

KYJY#22 Pitsipolvarit

Työkaveritkin ihmettelivät miten mä nyt näin karkeaa lankaa yhtäkkiä neulon, mutta 7 veikka on kuitenkin siitä kiva että siitä syntyy vauhdilla valmista ja tulee samalla mukavasti miinuksia. 4,0:n pyöröllä, kärjestä ja magic loopina nämä söivät lankaa 232g ja pääsevät käyttöön heti ensi yöksi. Vielä epäselvä lähikuva kuviosta, joka on valepalmikkoa:

Enää kolme (3!!) KYJYä pyörii keskeneräisinä nurkissa. Nyt pitäisi vaan jostain löytää se into niiden neulomiseen, eikä suunnitella uusia projekteja suuna päänä. Messuostokset nimittäin huhuilevat tuolta lankalaatikosta jo aika kovaäänisesti.

Ja ettei pääse unohtumaan, Bluenun:lle kiitos tunnustuksesta. Olen siihen jo vastannutkin taannoin. 

Taidanpa loikata sohvalle tuon peittoprojektin kanssa ja pitää pienen Sanctuary-maratonin.
Mukavaa lauantain jatkoa!

Sokerihumala ja murheenkryyni

Kyjyt etenee, kerrankin.
Jäljellä on enää 4 keskeneräistä työtä. Looking good.

Aloitetaas sokerihumalasta. KYJY #16 elikäs polvisukat on tikuteltu Regian Flusi colorista väristä Susi. En kutsuisi tätä väriä sukkamonsteriksi, ennemmin tästä tulee mieleen hedelmäkarkit. Sukkia katsellessa tulee melkein sokerihumalaan!
Noh, tämänlaatuinen sokerihumala ei karppia haittaa.

KYJY #16

Sukat on tikuteltu 2,5:n pyöröllä, kärjestä ja magic loopina. Lankaa meni 156g. Ja ylhäällä tietysti kuminauhakuja, jotta pysyvät ylhäällä talven tuiskuissa. En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä! Ihme siis tapahtui: oranssinvihaaja tykkääkin näistä! o_O
Vielä lähikuvaa väreistä:

Regia Flusi color, väri Susi

Ja sitten se murheenkryyni...
Tässä on malliesimerkki siitä, miten käy kun tekee Novitan ohjeen mukaan eikä sovella tarpeeksi omiaan.
KYJY #9 on kellohelmainen kesätunika, jonka piti alunperin olla itselleni. Mutta kuinkas kävikään!

KYJY #9

Laskeskelin silmukoita ja tein mallitilkun, kaiken piti olla mallillaan ja sitä rataa. Saumojen ompelua ja viimeistelyhommia inhoavana tein tunikan kainaloihin asti pyörönä. Ja vain huomatakseni siinä vaiheessa, että olinkin tekemässä puolijoukkuetelttaa enkä tunikaa itselleni. ARGH. Epätoivo meinasi iskeä! Työ oli kuitenkin syönyt aikaa jo sen verran ettei tehnyt mieli purkaa ja aloittaa alusta, joten tein sitkeästi loppuun saakka.
Äitini onneksi ilmoitti ottavansa tunikan mieluusti vastaan.

Jätin yhdet "reunasilmukat" kumpaankin kylkeen erottamaan kappaleiden vaihtumista ja kainaloihin asti päästyäni annoin tuon ylimääräisen silmukan purkautua alas asti ja virkkasin sen takaisin ylös jättämällä joka kolmannen kerroksen väliin. Näin sain tunikaan koristeelliset valesaumat ja hieman ryhtiä.

Valesauma

Ohjehan löytyy Novitan kevät 2010 lehdestä. Jatkoin hommaa edelleen pyörönä, etu- ja takakappaleita erikseen. Kaula-aukkoa muokkasin hieman pienemmäksi, koska oletan että tunika ajan mittaa venähtää alaspäin. Eipähän tule käytön myötä liian antoisaa kaula-aukkoa. Hihat tein ohjeen mukaan, mutta niistä tulikin yllättävän lyhyet. Onneksi tämä ei haitannut tunikan loppukäyttäjää ja yllätyksekseni tästä tuli äidille ihan sopiva! Mannekiini esitelkööt itse:

Summa summarum.
Novitan Luxus cottonia meni tunikaan tasan 600g. Työn aikana katkesi yksi 3,5:n akryyliknittarikärki SEKÄ yksi 3,5:n puinen knittarikärki. Puisen liimasin ihan kokeeksi superliimalla takaisin kasaan ja toistaiseksi se on pysynyt yhtenä kappaleena. Ainakin sillä teki hihat mallikkaasti loppuun. Tämän tekemiseen meni hermot ja näin jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin. Tuskin kuitenkaan teen itselleni samanlaista, vaikka tähän olisi liilaa Austermann Defilé:ä odottamassa. Sille täytyy kehitellä jonkin toinen malli. Olen hyvin tyytyväinen, että sain tämän vihdoin ja viimein pois puikoilta!

Jos joku jaksoi lukea pitkän sepustukseni tänne loppuun asti, niin toivottelen vielä mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoilleni!

1550 grammaa

Jaa että mikä ihmeen 1550g?? No pitäähän sitä blogin olla nimensä veroinen!
Lankaa tietysti.

Käväisin tänään kaksilla messuilla ja tätä ei kyllä kukaan usko: alitin budjettini! Lompakkoon jäi vielä rahaa. Ennenkuulumatonta.

Ensin saalis Wanhan Sataman kädentaitomessuilta, missä oli varsin mukavat tarjoushinnat mm. Dropsin langoilla. Ja löytyi myös ihana kirjakin Hobboksilta.

Yhteissaalis Poppelista, Kujeesta, Tikatasta ja Priimasta

Myös varjomessuilla poikkesin ja onneksi rahat alkoivat olla jo vähissä sinne mennessä. Muutoin olisin varmaan ostanut Ilun koko varaston tyhjäksi... Voi sitä valinnan vaikeutta! Näihin oli tyytyminen:

Handun kashmirsukkis ja perussukkikset

Tuo keskimmäinen sukkis on muuten kaunis metsänvihreä, ei harmaa kuten kuvasta voisi luulla.
Kuvat puhukoot puolestaan. Toteanpa vain, että 14 ostetun lankakilon raja tänä vuonna on enää 2 gramman päässä. Ja vuotta on vielä jäljellä. Yes, I know. I have a problem.

Ja Kyjy-tilanteesta sen verran että ostin eilen uuden puhelimen ja sen kanssa näprääminen (lue: Angry Birds) on syönyt kaiken neulonta-ajan. Ihan hyviä kuvia tuo HTC myös näyttää ottavan. Tällä menolla aikataulu alkaa mättää hyvin nopeasti.

edit. Tarkistuspunnitusten jälkeen tuohon 14kg:n rajaan onkin vielä 14 grammaa matkaa! Heh. Mutta tuossa luvussahan on mukana myös lahjuksina saadut langat, ihan kaikkea en ole itse ostanut.

Signor Fabuloso - my little lopsided friend

Kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Need I say more?

KYJY #18 Signor Fabuloso

No, kerronpa lisää kuitenkin. Tämä oli 18. aloittamani KYJY ja samalla myös 18. valmistunut työ. Mielenkiintoinen yhteensattuma.

Otus koki alkunsa Milanon reissulla ja valmistui vasta nyt. Ohje löytyy Dropsilta ja lankana Drops Fabel väri blue lagoon. Silmissä hitunen mustaa Fabelia ja valkea osuus Novitan Tico ticoa. 3,5:n koukulla väkersin möttiäisen kasaan sorminivelet kipuillen.

Itse otuksen virkkaamiseen meni lankaa n. 60g. Täytteenä on langan jämiä lankavarastostani, jonka saldo kutistui myös pienten jämänöttösten osalta mukavasti. Lisäksi otus "söi" 50g pieniä koristekiviä saadakseen vähän enemmän massaa. Ettei ihan tuulen mukana lähtisi karkuun. Painoa tuli yhteensä 257g, joten lasken langankulutukseksi 207g.

Hännästä tein tarkoituksella ohjeesta poiketen töpön. Tihrusilmään en ole kovin tyytyväinen ja toinen korvakin meni ihan vinoon, mutta tein vähän turhan tarkkaa hommaa...en saanut purettua enää ompeleitani! Joten toispuoleiseksi ja tihrusilmäiseksi jäänee. Onpahan ainutlaatuinen. Perfektionistia vähän kyllä harmittaa.

Hännäntöpö

Otus oli suht helppotekoinen ja myös nopeatekoinen. Etusormien rasitusvamma peittoprojektin jäljiltä tosin hidasti valmistumista. Kovin pitkään ei voi vieläkään virkata yhtä soittoa. Lisäksi knittarikoukkuni koukkuosa otti ja liuskoittui irti kesken kaiken ja sekin piti käydä reklamoimassa... Ajattelin jo jossain vaiheessa, että tekisin toisen otuksen vironvillasta, mutta näillä näkymin en hetkeen suostu virkkaamaan yhtikäs mitään. Ehkä ensi vuonna.

Ja jos KYJY-työt ahdistaa ja niiden valmistuminen ajoissa arveluttaa, niin jätäpä seuraava kappale lukematta!

Laskeskelin tuossa, että jouluun on 16 viikkoa. Jäljellä on vielä 6 työtä ja tein aikatauluarvion siitä miten paljon suunnilleen jokaiselle työlle täytyy varata aikaa sen valmiiksi saattamiselle. Vain 6/24 jäljellä, mutta luppoaikaa ei näytä jäävän. Kaikki aika täytyy hyödyntää, jotta isot projektit ehtivät valmistua. Ei muuta kuin puikkoja heiluttamaan!