Vuoden viimeinen...

...virkkaustyö on vielä esiteltävä. Päivä on ollut harmaa ja hämärä ihanasta pikkupakkasesta huolimatta, joten kuvat eivät ole kovin kummosia, mutta kyllä niistä jotain selkoa saa.

Kroko-huivi on virkattu 5,5:n koukulla edesmenneen Evillan väristä A-46 (kanerva). Ihastuin malliin jo aiemmin syksyllä, kun näin Lilian upean version mallista. Päälipuolella on "suomuja" ja taustapuoli on sileä.

Salama vääristää värit

Tämä on ensimmäinen työ, jonka olen virkannut englanninkielisen ohjeen mukaan, eikä se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Alun jälkeen ohje toisti itseään ja tätä oli helppo kuljettaa mukana matkatyönä. Suosittelen. Viimeistelin yläreunan yhdellä kerroksella kiinteitä silmukoita (4,0:n koukulla).

Lanka ehti marinoitua varastossani odottamassa sitä täydellistä ohjetta lähes puolitoista vuotta. Huiviin meni lähes kaksi vyyhtiä lankaa (390 g) ja kokoa sille tuli mittavat 160cm siipiväliksi ja keskimitta on 65cm. En pingottanut huivia, vaan levitin sen vain mittoihinsa villapesun ja huuhteluainekylvyn jälkeen kuivumaan. Ja aika pitkään saikin kuivua!

Huivi on ihanan iso, paksu ja varmasti lämmin. Ei puutu kuin ne paukkupakkaset...

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Toivotan teille kaikille uljasta ja onnekasta uutta vuotta!

Tilastotietoja

Nyt kun vuoden viimeinen työ on pingottumassa ja odottamassa huomista esittelyä, niin on aika kyllästyttää teitä tilastotiedoilla kuluneesta vuodesta. Viimeinen työ on jo huomioitu laskelmissa. Keräilen tietoja tarkemmin tuonne "tilastotietoja"-välilehden alle. Huomasitteko, että olen hieman muuttanut ulkoasua?

Vuosi 2011 oli ensimmäinen kokonaan tilastoimani vuosi. Vuoden aikana valmistui yhteensä 99(!) eri työtä. Lankaa töihin kului yhteensä 11,926 kg. Sain siten kulutettua enemmän lankaa kuin viime vuonna. Tosin on otettava huomioon, että aloitin tarkan kirjanpidon vasta viime vuoden puolivälin jälkeen, joten aiemmat lukemat ovat osittain arvioita. Näistä 99:stä valmistuneesta työstä mm. 16 oli huiveja ja 29 sukkapareja.
Ja miten tuotteliaisuus jakaantui vuoden mittaan? Se selviää seuraavista käppyröistä:


Tässä vaiheessa voin suorastaan kuulla, kuinka suurin osa lukijoistani vaikeroi että ei voi olla totta... Toteanpa siihen, että excelöinti on meillä sukuvika.

JA jos joku murehtii kuinka paljon on tullut ostaneeksi lankaa viime aikoina, todettakoon että vuoden 2011 aikana lankaa tuli ostettua ja/tai saatua lahjaksi yhteensä 18,568 kg. Ei siis loppuisi lanka kesken, vaikka tulevana vuonna ei yhtään uutta ostaisikaan...
Varastonkasvattamisestakin olen tehnyt käppyrät, joista ei liene kovinkaan vaikea arvata, koska on tullut käytyä Tallinnassa shoppailemassa.


Hätä ei onneksi ole tämän näköinen, sillä vuoden aikana olen myös myynyt ja lahjoittanut lankaa varastostani, enkä ole lopulta kovin pahasti plussan puolella. Vuosi-inventaario valmistui äsken ja lankavaraston koko on excel-taulukon mukaan tällä hetkellä 20,844 kg. Ihan jokaista kerää en ole punninnut, ainoastaan vajaat kerät ja vironvillavyyhdit. Kokonaiset kerät on listattu vyötteen ilmoittaman grammamäärän mukaan, vaikka eihän ne koskaan tarkkoja mittoja ole. Gramman tai parin heittoja saattaa siis olla suuntaan tai toiseen, mutta olkoot.

En kiusaa teitä tilastoilla tämän enempää. Listaan tuonne välilehden alle vähän enemmän dataa. Kurkatkoon sieltä ketä sattuu kiinnostamaan.
Tästä on hyvä jatkaa lankavaraston supistelua. Ensi vuoden suunnitelmissa on muutama isompi työ ja useampi pitsihuivi. Ja tietysti sukkia. Tavoitteena olisi myös pitää tammikuun ajan langanostolakkoa, alennusmyynneistä huolimatta.Voi siis olla, että valmistuneita ei synny grammoina yhtä paljon kuin tänä vuonna. No, vuoden päästä sen sitten näkee, onko sitä pysytty suunnitelmissa.

Kymppitonnikin meni mittarissa rikki kuluneen viikon aikana, kiitos siitä! Arvontaa käynnistelen varmaankin heti vuoden vaihduttua.

Joululahjoja

Viimeistä lomapäivää viettäessä onkin aikaa esitellä muutama ihana joululahja.
Lahjojen ihanuudesta päätellen olen tainnut olla aikas kiltti tänä vuonna.

Ihan ensimmäisenä kirjoja.

Kotimaista osuutta edustaa Kaikki lähti lapasesta-kirja, josta löytyi jo muutama ihan ehdottomasti toteuttamista vaativa ohje. Ja toinen kirjoista on Knit, swirl!, jonka malleja olen Ravelryssa kuolannut jo koko syksyn ja nyt se kuola valuu näppäimistön sijasta itse kirjan sivuille...Molemmat kirjat pitävät huolen siitä, että lankaa tulee ostettua myös ensi vuonna!

Ja miten kummassa se joulupukki on kuullut, mitä olen ääneen ajatellut Karnaluksissa kesällä??

Late

Yhdestä lahjapaketista kuoriutui ihana tyynynpäällinen, kuvassa vielä ilman sisustyynyä.
Koristaa jo sohvaa yhdessä pääkallotyynyn kanssa, hyvin tulevat toimeen keskenään.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kasa Dropsin Alpacaa. Tarkemmin ottaen 1,2 kg alpakkaa.

Tämä on se lasti, jota jo aiemmin neuleharpuillekin hehkutin. Lahjaan kuului myös kasa Kool-aideja, mutta ne unohtuivat kuvasta. Eli miten saada ainakin yksi kunnon lahja mieheltä? Tilaa kasa ihanaa lankaa, anna lasku miehen maksettavaksi ja kärvistele jouluun saakka kunnes saat luvan kaivaa langat taas esille. Hehe.

Vuotta on jäljellä vielä muutama päivä ja huomenna koittaa paluu arkeen ja työpaikalle. Kiirettä pitää, jos meinaan saada kroko-huivin virkattua valmiiksi vielä tämän vuoden saldoihin. Tässä pientä esimakua:

Ja blogiakin on käyty lukemassa niin ahkerasti, että kohta on kymppitonni rikki! Kiitoksia kaikille! Kymppitonnin kunniaksi pitänee järjestää se lupaamani arvonta, joka on jo mietintämyssyssä. Katsotaan, josko ehtisin sen pyöräyttää käyntiin ensi viikonloppuna. Nyt virkkailemaan!

Joulurauhaa ja joulusukkia

Näin joulun kunniaksi esittelen yhden joulunpunaisen valmistuneen ufon. Näiden tarina alkoi jo viime jouluna, jolloin epätoivoisesti yritin päästä alkuun. Useamman purkoosin jälkeen heitin työn suosiolla kuukaudeksi nurkkaan. Tammikuun lopussa aloitin sukat uudelleen ja hitaasti ja varmasti alkoi syntyä tulosta. Kunnes sukat jälleen helmikuussa ufoutuivat aina marraskuuhun saakka. Kesti siis aika pitkään päästä sinuiksi pitsi-palmikko-kuvion kanssa. Sitä kaaviota ei nimittäin meinannut oppia ulkoa ei sitten millään!

Sukkien valmistumista vauhditti myös se, että lopulta opettelin tekemään palmikot ilman palmikkopuikkoa. Palmikonkiertoja riitti näissä nimittäin joka kerroksella. Huh. Ohje löytyy Wendy Johnsonin kirjasta Toe-up socks for everybody ja on nimeltään Heart to heart-socks.

Lanka näissä sukissa on Karnaluksista jo aika päivää sitten löytynyt Austermann Royal, joka nimensä mukaisesti on varsin kuninkaallista neulottavaa: 60 % merinoa, 20 % polyamidia, 10 % silkkiä ja 10 % kashmiria. 2,75:n pyöröillä sain upotettua näihin 88 g lankaa.

Lopputulos on ihan nätti, kannatti nämä sittenkin pakertaa valmiiksi asti. Ja ovat taivaallisen lämpimät! Heti pääsivät käyttöön. Ja äiti tuossa vieressä just komensi, että kirjoita sinne nyt että nuo on paljon paremman väriset kuin ne edelliset sukat. Kun eivät ole kommunistivärit (puna-vihreä)... Hehe. :-D

No mutta asiaan. Nyt on joulu!
Kröhä jatkuu ja ruokahalukin on enimmäkseen kateissa, mutta eipähän tule ainakaan ylensyötyä. Kinkkua ja lanttulaatikkoa odotan kuitenkin innolla, enkä anna lumenpuutteen haitata. Ainakaan kovin paljoa...

Tämän joulutähden myötä haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista, raitista ja rentouttavaa joulua! Ja kilkutelkaahan myös niitä puikkoja...

Palkinto

Joku flunssantapainen yrittää iskeä näin joulun alla. Ärsyttävää. Normaaliin tapaan ei tietoa kuumeesta tai huonosta olosta, mutta kurkkua kutittaa vietävästi, tekee mieli yskiä keuhkot pihalle ja ääni on basson puolella. Äänenmurros taisi iskeä...

Noh, päivän paras hetki koitti, kun pääsin töistä kotiin. 
Voitin Lankavakan blogiarvonnassa viime viikolla. Posti oli tuonut joulukorttien lisäksi tänään tällaisen paketin:

Nämä mahtavat lasinaluset pääsevät käyttöön heti jouluna! Kiitos Lankavakalle!

Tai otanpa yhden käyttöön samantien, lähden tästä keittelemään ruusunmarjateetä kurkun karheutta helpottamaan. Koittakaahan pysyä terveinä lukijani ja kiitokset jälleen kerran kun jaksatte kommentoida horinoitani.

Raitapolvarit

Viime aikainen aikaansaamattomuuteni on täysin syy siihen, että näiden polvisukkien valmistuminen kesti häpeällisen pitkään. Lanka on syyskuussa varjomessuilta ostettua Handun käsinvärjättyä ihanaa sukkalankaa ja 2,5:n pyöröllä lankaa kului yhteensä 152 grammaa. Aika tasan taisi mennä kulutus molempien värien kesken, vaikken jaksanut taivuttaa aivojani miettimään kantapään raidoitusta. Ainakin kumpaakin väriä jäi jäljelle saman verran.

Punaisen ja vihreän yhdistelmä on aika psykedeelinen mielestäni. Ja pakko mainita, että äitini tuomitsi nämä jo puhelimessa, huom. sukkia näkemättä, että ovatpa kamalat... Haha.
Pääsevät käyttöön jo ensi viikolla, lähestyvän joulun kunniaksi.

Eipä tässä tämän ihmeellisempiä uutisia. Valmistunut työ itsessään on jo melkoinen ihme...
Luvassa leppoisa viikonloppu, jos vaikka ehtisi vähän neuloakin nukkumisen lomassa. Joulua (ja sitä lunta!) odotellessa, mukavaa viikonloppua!

Pikkujoulureleet

Pikkujouluihin vaatetuksen löytäminen on joka vuosi yhtä hankalaa. Olin jo tyytynyt kohtalooni ja päättänyt vain rykäistä päälleni jotain epämääräistä ja tylsää vaatekaapin uumenista. Maanantaina kuitenkin halusin jotain Tallinnan matkalle mukaan matkatyöksi ja mukaan tarttui vaihteeksi virkkaushomma.

Virkatun jakun ohje löytyy Novitan kesä 2009-lehdestä (malli nro 36). Muokkasin ohjetta kuitenkin melkoisesti. Vyötärölinjaa alensin ainakin kymmenellä sentillä, lisäsin pituutta ja ohjeesta poiketen tein liivin jakun sijaan. Tarkoitus ei siis olekaan solmia tätä edestä kiinni ja solmimisnauhatkin jäivät siis tekemättä. Hihatkin jätin lyhyiksi. Kuvat eivät ole kummoisia, koittakaa kestää. Ensin perinteinen henkarissa roikotus-kuva:

Olin hamstrannut syklaamin punaista Rose mohairia koon S/M vaatiman 300 gramman verran, mutta tähän upposikin lopulta vain 187 g lankaa. Omituista. No voinpahan tehdä hihoihin lisää pituutta myöhemmin jos siltä tuntuu.

Yläosa virkattiin ensin vyötäröstä ylöspäin vitosen koukulla, sitten hihat ja lopuksi helma yhtenä kappaleena kutosen koukulla vyötäröstä alaspäin. Tosin tein hihat vähän omalla tyylilläni. Tästä tuli varsin onnistunut tekele ja oli yllättävän nopeatekoinen. Torstai-iltana viimeistelin etureunat kerroksella kiinteitä silmukoita. Testasin ensin muutamaa kuviovaihtoehtoa, tavoitteena saada etureunoistakin salmiakkikuvioiset, mutta epäonnistuin surkeasti. Kiinteisiin silmukoihin oli tyytyminen. Pikkujouluissa oli eilen niin hämärä tunnelmavalaistus, että piti pikaisesti napata vessan peilin avulla pari kuvaa vielä henkarikuvan kaveriksi. Vähän hämäriksi jäivät nämäkin, kun piti ottaa ilman salamaa.

Malli oli helppo ja nopea. Ja aivot raksuttaa jo seuraavaa versiota taas pienillä modauksilla, mutta lilasta Austermann Defiléestä tällä kertaa...Hmm.

Lopuksi vielä lisää sukkia. Alkukuusta valmistui myös taas pari sukkia, joista on unohtunut blogata. Loput Regian Silk colorit (75 g) käytin näihin. Raitojen täsmääminen oli yhtä tuskaa. Eipä näistä sen enempää.

Tänään olisi sitten kaveriporukalla omat pikkujoulut. Mässäilyä hyvässä seurassa. Muusta syystä en tänään suostuisikaan lähtemään ulos. Ulkona on hirmuinen myräkkä ja vettä tulee melkein vaakatasossa... Yäks. Missä se lumi viipyy? Sitä tuli eilen päivällä hetken aikaa, mutta poishan se suli. Huokaus.

Lankahamsterin paluu

Ihan alkuun kaikille tiedoksi: I am cured! Vihdoinkin langanostohimo otti ja palasi. Siihen tarvittiin vain reissu lahden toiselle puolelle, ihan kuten neuleharpuille ennustin viime viikolla.

Poikkesimme eilen jouluostoksille Tallinnaan, olimme yötä Virussa ja tänä aamuna ehdittiin vielä lankaostoksille ennen laivalle kiiruhtamista. Lankahamsteria ei näköjään pidättele edes sakea räntäsade.

Tallinnan saalis

Karnaluksiin oli näköjään tullut varaston täydennystä, sillä hyllyt notkuivat tavaraa. Myös niitä pirun röyhelölankoja... Ja ilouutinen kaikille asiasta kiinnostuneille, Austermann Creativ&Filziä (sitä laadukkaampaa Puron vastinetta) löytyy taas Karnaluksin valikoimista ja useampaa eri väriä! En löytänyt lankaa, jota lähdin etsimään, mutta löysinpäs jotain parempaa. Kilo luumunväristä Creativ&Filziä loikkasi samantein koriini. Olenkin kaivannut tätä lankaa lisää. Karnasta ei oikeastaan muuta isompaa tarttunut mukaan. Kaksi kerää reumalankaa ja valikoima Cloverin Soft touch-koukkuja. Yksi puuttuu kuvasta, koska pääsi jo heti laivalla käyttöön.

Aijuu, ja parit napit myös puuttuvat kuvasta. Ovat luultavimmin menossa seuraavan satsin mukana eteenpäin. Toimin myös lankakuriirina sukulaiselle ja toin pyynnöstä läjän ruohonvihreää Schoeller&Stahlin Grazie-lankaa.

Ehdin pikaisesti poiketa myös uudessa lankapuodissa, joka sijaitsee kadun toisella puolen Karnaluksista katsoen osoitteessa Tartu mnt 60.

Wool&Woollen

Wool&Woollen löytyy tarkemmin esiteltynä KristiinaS:n blogista. Tämä on siis se paikka, mistä saa Noroa ostettua suoraan kerältä ja joitakin Dropsin lankoja. Alpakat tarttuivat mukaan täältä.

Räntä oli jo muuttunut vesisateeksi, kun viime hetkillä kiiruhdettiin vielä Sadamarkettiin. Aade longin uusi väri, jonka nimeä ei edes löydy vielä värikartasta oli kerrassaan houkutteleva. Lilan ja vihreän sävyjä yhdessä. Mukaan päätyi neljä vyyhtiä uutta peittoa varten ja kerta kiellon päälle vielä yksi sateenkaaren värinen vyyhti. 
Sitä nyt vaan ei koskaan voi olla liikaa... Matkaan tarttui tällä kertaa...öhöm...2,632 kg lankaa. Uhkaavasti alle 18 kilon rajaa lähestynyt varastoni pompsahti siis taas yli 20 kilon. Ja olen nyt virallisesti ostanut tänä vuonna enemmän lankaa kuin mitä lankavarastoni koko oli vuodenvaihteessa...

Lopuksi vielä löytö Tallinnan Stockalta. Mango-chilisuklaa!

Ei tästä sitä chiliä kylläkään löytynyt, mutta mangoa sitäkin enemmän. Aika voimakas mangon maku ja siitä johtuen aika makeahkoa suklaata. Ei paha, mutta se chilin puute vähän jäi häiritsemään... 

Olipa ihana olla vaihteeksi pienellä lomalla. Huomenna pitäisikin sitten jaksaa taas herätä aikaisin ja suunnata töihin. Ja pitäisi tuo virkkaushommelikin saada valmiiksi perjantain pikkujouluihin... Kiirettä pitää!

Pikkujoulut

Eilen vietettiin neuleharppujen pikkujouluja Jumbossa vuoden viimeisen kokoontumisen merkeissä. Pikkujoululahjojen kera tietysti.

Nauru raikasi ja taas harmitti niin pirusti kun piti lähteä kotiin. Winnien toimittua joulupukkina kohdalleni osui ellidonnan kokoama paketti ja ihan nappiin meni! Ihan kuin ellidonna olisi aavistanut, että paketti osuu mulle. Kiitos!

Pikkujoululahja

Paketista paljastui ihana kalenteripyyhe (jota äiti muuten jo kinui itselleen, heh). En vain onnistunut saamaan siitä kunnon kuvaa, vaikka näpsin ties kuinka monta ja eri kuvakulmista.

Ja pisteenä i:n päälle paketista löytyi pienen kortin lisäksi hulvattoman hauska neulatyyny, jonka ristimme jo voodootyynyksi! Reunuksilla roikkuu mukana pikku-ukkeleita, joita voi halutessaan tökkiä myös nuppineuloilla.

Tämä on ihan huippu! Eikä mun tarvitse nyt väkertää uutta neulatyynyä. Noita nuppineuloja kun on kertynyt "muutamia" huivien pingotusta varten.

Ei muuta kuin nautinnollista viikonloppua kaikille! Luvassa pitkä viikonloppu ja itsenäisyyspäivänä ehkä jo pientä raporttia Tallinnan kuulumisista. Josko viimein löytyisi se kadonnut langanhamstrausinto?

UFO - unfinished object

Ehei, nyt ei tule juttua lentävistä lautasista vaan ihan toisenlaisista ufoista. Neuleharput ovat jo ehtineet irvimään, miten voi olla mahdollista että minulta muka löytyy ufoutuneita projekteja. No, pakkohan ne loputkin nyt on sitten esitellä.

Ufojen määrä on tällä hetkellä alhaisin pitkään aikaan. Keväällä kun osallistuin neulomossa ufojen tuhoamiskuukauteen, en saanut tuhottua saati valmiiksi yhtään niistä. Ja ufoja oli silloin lähes puolet enemmän kuin nyt. Eilen esittelinkin jo yhden ufoutuneen projektin (Heart to heart socks) ja tässä yhteiskuva niistä lopuista kolmesta.

Ylimpänä dominopeitto Puro kanervikosta, jota on tullut näperreltyä on/off lokakuusta 2010 lähtien. Kevään ja kesän peitto on saanut rauhassa oleilla projektipussukassaan ja vasta tässä kuussa olen tainnut tehdä siihen taas kaksi palaa lisää. Etenee pikkuhiljaa, mutta turha kysyä minä talvena tämän lopulta saa jalkoja lämmittämään... Vielä olisi reilu kilo lankaa odottamassa pääsyä osaksi peittoa.

Vasemmassa laidassa on puolestaan Moonlight sonata-huivi. Lankana Wetterhoffin Sivilla, jonka sain neulomon joululahjavaihdosta viime jouluna. Räveltämön mukaan olen aloittanut projektin 17.1.2011 enkä ole tuon pidemmälle päässyt. Ohjeessa tehdään pitsiä niin oikealla kuin nurjalla ja tämä oli ensimmäinen tämän tapainen pitsihuivi, jonka olen aloittanut. Molemminpuolinen pitsi on tuottanut näköjään vähän ongelmia, koska on edelleen kesken. Myöhemmin olen tehnyt kyllä huiveja, joissa pitsiä tehdään joka kerroksella. Ehkäpä tämäkin joskus valmistuu?

Alimmaisena on mysteerihuivi keväältä 2010 eli Mandala II. Tämä on aloitettu toukokuun alussa 2010 ja olen tehnyt siitä kaaviot A - C. Projekti jymähti aikanaan siihen, etten osannut päättää minkä D-kaavion valitsen ja langan riittävyys myös askarrutti. Kuin ihmeen kaupalla löysin yhden vyyhdin samaa värierää Grignascon merinosilkkiä Menitasta lisää, melkein vuosi sen jälkeen kun olin ostanut sieltä ekan satsin! Langanriittävyysongelma on siis ratkennut jo alkuvuodesta, mutta huivi vaan ei ole edistynyt. Olen jo valinnut D-kaavionkin, jonka aion tehdä, mutta... Itse asiassa tämä projekti on alkanut taas hieman houkutella. Haaveissa olisi saada tämä valmiiksi talvella, jotta tummanvioletin huivin saisi sitten kuvattua lumihangella. Toistaiseksi ei ole kiirettä...kun ei ole sitä lumihankeakaan!

Niin että löytyy niitä ufoja minultakin. Ja varmasti löytyy jatkossakin.
Nyt takaisin tikuttelemaan sukkia, ehkäpä juuri niitä eilen esittelemiäni ufosukkia.

Vieroitusoireita

Voihan vesisade.
Kisut haettiin eilen takaisin kotiin ja nyt mulla on ihan hirmuiset vieroitusoireet! Niin sitä vaan puolessatoista viikossa ehti tottua siihen, että kotona on karvaisia kavereita odottamassa. Siis muitakin kuin ne nurkissa alati pyörivät villakoirat...

Jotain ihmeellistä tapahtui tässä viikonlopun aikana. Kuukausitolkulla (lue: suunnilleen maaliskuusta asti) ufoilleet sukat hyppäsivät takaisin työn alle ja nyt homma viimein lähti luistamaan. Aivoissa vaan jokin nytkähti ja kuvio alkoikin yhtäkkiä yllättäen sujua. Ja vauhtikin nopeutui, kun opettelin viimein tekemään nuo palmikonkierrot ilman palmikkopuikkoa. Nuohan saattavat jopa valmistua jossain vaiheessa! Tässä pientä esimakua missä menossa:

Näihin on siis tullut kymmenisen senttiä lisää ja kantapäät viikonlopun aikana. Kuvion kanssa pitää olla edelleen tarkkana kuin porkkana, mutta isoin henkinen este on jo ylitetty. Nyt vain jännittämään miten pitkiksi maltan tehdä sukanvarret. Neulomista vauhdittaa erinomainen musiikki menneiltä vuosilta.

Legendan kuolemasta tuli kuluneella viikolla 20 vuotta. Olenkin viettänyt Freddie Mercury-tribuuttiviikonloppua. The show must go on!

Time flies when you´re having fun

Minne ihmeeseen on aika taas kadonnut?? Puolitoista viikkoa on kulunut kuin siivillä. Kullanmurut noudetaan huomenna taas kotiinsa. Siis jos suostuvat enää täältä lähtemään...
Tätä kirjoittaessa sylissä istuu taas musta kehräävä karvakasa, joka haluaisi myös osallistua kirjoittamiseen. Ja neiti lojuu jaloissa vahtimassa, ettei tule kirjoitusvihreitä.

Tryffeli

Moottoroidut puikot ovat olleet telakalla viime viikot eikä valmista ole syntynyt nimeksikään tämän kuun aikana. Vihdoin ja viimein jotain sentään valmistui tällä viikolla, nimittäin taas yhdet sukat. Ja melkoiset eriparisukat ovatkin. Kaksi kerää Fabelia ja ihan samaa värjäyserää, mutta ihan erilainen lopputulos. Toinen sukka on kuin kalpea aavistus kaveristaan kuten kuvasta hyvin näkyy. Ja ei, en puhunut nyt noista kalmankalpeista koivistani...

Ja jos jotakuta jaksaa kiinnostaa, niin magic loopinahan nuo on taas tehty, kärjestä aloitettuna ja 2,5:n pyöröllä. Vakiovarustus siis.

Taidanpa lähteä tästä leipomaan gluteenittomia piparkakkuja. Ja joululaulut soimaan. Tästä tunnelmoinnista ei puutu enää muuta kuin se lumisade...