Auringonlaskun aikaan

Yksinkertainen on joskus kaunista. Työreissusta matkamuistona mukaan tarttunut Malabrigon Lace-vyyhti tarvitsi simppelin ohjeen, jossa upea väri nimeltään Sunset pääsisi oikeuksiinsa. Jos joku kaipaa hyvää ohjetta pitsihuivien saloihin opetteluun, kannattaa tutustua ohjeeseen nimeltä Ashton shawlette, joka löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. Ohje opastaa ihan kädestä pitäen, englanniksi tosin.

Ohje oli helppoudessaan myös nopeatekoinen, mutta jäi hetkellisesti muiden projektien jalkoihin. Huivi valmistui lopulta eilen istuskellessani Soukan Menitassa neuletapaamisessa Angeliquen ja Siljan kanssa. Lopputulos on unelman pehmeä ja kevyt, juuri sellainen kuin haaveilinkin. Pitsikuvio vaan oli hankala saada kuvattua, kunnes keksin käyttää sinistä rahiamme kuvausapuna.

Tarkoitukseni oli kuluttaa koko 50 gramman vyyhti tähän, mutta loppua kohden alkoi lanka sittenkin uhkaavasti loppua kesken, joten lyhensin 8 kerroksella reunakaaviota. Siis purin ne 8 kerrosta perjantai-illan ratoksi... Lanka ei onneksi mennyt purkamisen seurauksena täysin atomeiksi, aavistuksen vain pörhistyi. 3,5:n pyöröllä lankaa kului 48 grammaa. Epäilykseni langan riittävyydestä osuivat siten oikeaan. Lanka olisi loppunut kolme, neljä kerrosta ennen loppua ja uutta olisi pitänyt ostaa.
Siipiväli 145cm ja korkeus keskeltä 67cm.

Tämä oli ensimmäinen tutustumiseni kyseiseen lankaan ja vastaan tulleesta yhdestä solmusta huolimatta loppuvaikutelma jäi reippaasti positiivisen puolelle. Huomasin jo haaveilevani unelman ohuesta neuletakista, joka olisi tehty tästä samaisesta langasta ja ohjeenkin löysin jo... Hmmm. Joko vadelmanpunaisena tai sitten tästä samaisesta auringonlaskusta. Tai sitten kummastakin! Täytyy vielä pohdiskella, langat jäivät vielä toistaiseksi odottamaan Menitan hyllyyn...

Loppujaaritteluna totean vielä, että Mysteerihuivin neloskaavio on viimeinkin valmis ja nyt viimeisten kuuden kerroksen kimppuun. Pakko saada tuo murheenkryyni valmiiksi, jotta voi keskittää intonsa uusiin projekteihin!