keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Dominopeitto eli yhden ufon tarina

Tämä ylivuotinen ufoprojekti koki alkunsa jo syksyllä 2009, kun Novitan talvi 2009-lehti ilmestyi. Ihastuin lehdessä esiteltyyn dominopeittoon kertalaakista ja työ pääsi toteutettavien töiden listalle. Hamstrasin työtä varten 30 kerää Puro kanervikkoa (801) alkuvuodesta 2010 laskeskeltuani ensin paljonko tarvitsisin lankaa 8x9 palan kokoiseen peittoon, mutta itse peiton aloitus venyi aina syksyyn saakka. Aloitin neulomaan peittoa lokakuussa 2010 oikein tarmokkaasti, mutta saatuani noin kymmenisen palaa aikaiseksi työ vaan otti ja ufoutui. Parissa neuletapaamisessa alkuvuodesta 2011 sain tehtyä muutaman palan lisää kunnes työ taas hautautui moneksi kuukaudeksi. Selviydyttyäni KYJY-urakasta kunnialla kaivoin tämän ufon niin sanotusti naftaliinista (=sohvan nurkasta) ja jatkoin eteenpäin uudella tarmolla. Paloja taisi olla silloin koossa ehkä 14 tai 15. Enpä olisi siinä vaiheessa vielä uskonut, että projekti joskus vielä valmistuisi.

Marraskuun alusta alkaen olenkin sitten tikutellut tätä oikein apinan raivolla eteenpäin, kun projekti alkoi viimein taas kiinnostaa. Muutama viikko sitten alkoi vihdoin näyttää siltä, että työ jopa valmistuukin joskus. Viikko sitten totesin, että lankaa riittää vielä yhteen ylimääräiseen riviin ja peitto oikeastaan kaipasikin hieman lisää pituutta, joten tuunasin ohjeesta poiketen vielä yhden vaakarivin pituutta lisää. Eikä tuosta oikeastaan huomaakaan, että ohjeesta on poikettu jossain vaiheessa matkan varrella. Ohjeen mukaan peitto siis tehtiin pituussuuntaisesti.

8x10 palan peittoon upposi 28 kerää Puroa ja päätin vielä virkata reunoihin kiinteitä silmukoita 5,0:n koukulla niin pitkälti kuin kahdesta jäljelle jääneestä kerästä riitti. Ihan en kaikkea saanut kulutettua, sillä lankaa jäi vajaa puolikas kerä. Taidan virkata siitä patalapun tai jotain, ei se oikein muuhun taida riittää. Sinänsä outoa on, että peittoon upposi 29,5 kerää lankaa, mutta painoa sillä on vain 29 kerän verran (=1450g). Tulee heti kauhea vääristymä tilastoihin...

Ollakseen saumaton malli peitossa riitti langanpätkiä pääteltäväksi ihan tuhottomasti! Varsinkin kun lopussa päätin vielä tehdä pituutta sen yhden vaakarivin lisää. Se jo yksinään toi parinkymmentä langanpäätä lisää pääteltäväksi. Huh. Sinnikkäästi jatkoin kuitenkin loppuun saakka eikä työ jäänyt uudelleen ufoutumaan ja odottelemaan viimeistelyä.

Peitolle tuli kokoa 130cm x 160cm pingottamatta. Enkä aiokaan tuota pingotella, on ihan loistava jo tuollaisenaan. Ja aah niin ihanan lämmin! Ja asiassa on vielä toinenkin hyvä puoli. Kulutettuani Puro-varastoni tähän peittoon, minulla on taas yksi tyhjä 15 litran säilytyslaatikko. Siihen pitää ehdottomasti saada täytettä ettei raukalla ole orpo olo. Eiköhän tilanne korjaannu puolentoista viikon kuluttua, kun pyörähdän Karnaluksissa...

Ja jos joku todellakin jaksoi lukea tämän pienoisromaanin tänne loppuun saakka, niin pahoittelen vielä huononpuoleisia kuvia. Ja kiitos että jaksoit lukea tänne saakka. Sisätiloissa kuvaaminen on aina vähän niin ja näin, mutta tällä kertaa ei tehnyt mieli viedä peittoa tuonne ulos lumisateeseen, vaikka pihalta löytyisi useampikin töiden kuvaamiseen loistavasti soveltuva lumikasa.

Ai juu, tärkein melkein unohtui! Peitosta tuli valtavasti miinusta lankavarastoon, mutta hienointa on se etten ole vieläkään ostanut tässä kuussa lankaa! Lakko siis pitää edelleen. Kohta en varmaan osaa enää ostaakaan lankaa, missäköhän vaiheessa sitä pitäisi alkaa huolestumaan...?

15 kommenttia:

Simpura kirjoitti...

Upea on peitto ja valtavan sinnikäs olet :)

Äläkä huoli ollenkaan, vaikka lankavarasto pieneneekin. Kyllä se sitten taas kasvaa, kun ne oikeat langat vastaan tulevat :D

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten upea peite!

T. Mammukka Neulomosta

TeSa kirjoitti...

Wau mikä työ!
Ihanat värit.

Red Dragon kirjoitti...

wow!

Peikkotyttö kirjoitti...

Hieno peitto!

Mammutti kirjoitti...

Ihana peitto!
Itse dominopeittoja tehdessäni päättelin langanpäät "kieputtamalla" aina tilkun alussa, lopussa ei ollut päättelyurakkaa.

Drucilla kirjoitti...

Selventääkseni tuota langanpäärumbaa: en siis katkaissut lankaa aina tilkun päätteeksi vaan jatkoin suoraan poimimalla reunasta silmukat seuraavaan palaan. Mutta kun työhön käyttää yhteensä 29 kerää ja muutamassa oli solmujakin mukana, niin langanvaihtumiskohtia kertyy "muutama"...

erja* kirjoitti...

Peitto on ihanan lämpimän näköinen! Tekisi suorastaan mieleni tulla ja kääriytyä siihen. Iso työ varmasti kannatti!

Mammu kirjoitti...

Ihana peitto! :) Mulla on itelläkin dominopeitto aka kaaospeitto kesken. Tosin siinä vierähtää vielä kuukausia, kun olis tarkotus tulla 200 x 220 cm. Noin kolmasosa on nyt tehtynä.

raitasukka kirjoitti...

Ihanat värit tuossa! Sympatiani päättelyurakasta, siinä on melkoinen homma... Vaikka itse ujutinkin samanlaisessa projektissani kaikki reunassa olevat langanpätkät reunan kiinteiden silmukoiden alle niin niitä oli silti hurjasti...

Angelique71 kirjoitti...

Ihana! Mihinkähän mä saisin upotettua stashissa lojuvat 20 kerää samaista Kanervikkoa???

Drucilla kirjoitti...

Anqelique: On se hyvä etten tiennyt tuosta Puro-varastostasi aiemmin! Olisin varmasti jossain mielenhäiriössä yrittänyt suostutella sut myymään ne mulle, jotta olisin saanut peitosta vielä isomman... :D

Heffaklumpen kirjoitti...

Ihana peitto! Kunpa minullakin riittäisi malttia tehdä peitto, edes yksi... puropeitto on varmasti ihanan lämmin, täytyypä tutkailla tuollaista dominojuttua että miten se on oikein tehty. Hyvää viikonloppua!

Zelda kirjoitti...

Käsittämättömän hieno! Hyvä sinä.

Tarina kirjoitti...

WoW peitto on upea!
Kannatti sisutella lankojen päättely.
Iloista alkavaa viikkoa!