Dominopeitto eli yhden ufon tarina

Tämä ylivuotinen ufoprojekti koki alkunsa jo syksyllä 2009, kun Novitan talvi 2009-lehti ilmestyi. Ihastuin lehdessä esiteltyyn dominopeittoon kertalaakista ja työ pääsi toteutettavien töiden listalle. Hamstrasin työtä varten 30 kerää Puro kanervikkoa (801) alkuvuodesta 2010 laskeskeltuani ensin paljonko tarvitsisin lankaa 8x9 palan kokoiseen peittoon, mutta itse peiton aloitus venyi aina syksyyn saakka. Aloitin neulomaan peittoa lokakuussa 2010 oikein tarmokkaasti, mutta saatuani noin kymmenisen palaa aikaiseksi työ vaan otti ja ufoutui. Parissa neuletapaamisessa alkuvuodesta 2011 sain tehtyä muutaman palan lisää kunnes työ taas hautautui moneksi kuukaudeksi. Selviydyttyäni KYJY-urakasta kunnialla kaivoin tämän ufon niin sanotusti naftaliinista (=sohvan nurkasta) ja jatkoin eteenpäin uudella tarmolla. Paloja taisi olla silloin koossa ehkä 14 tai 15. Enpä olisi siinä vaiheessa vielä uskonut, että projekti joskus vielä valmistuisi.

Marraskuun alusta alkaen olenkin sitten tikutellut tätä oikein apinan raivolla eteenpäin, kun projekti alkoi viimein taas kiinnostaa. Muutama viikko sitten alkoi vihdoin näyttää siltä, että työ jopa valmistuukin joskus. Viikko sitten totesin, että lankaa riittää vielä yhteen ylimääräiseen riviin ja peitto oikeastaan kaipasikin hieman lisää pituutta, joten tuunasin ohjeesta poiketen vielä yhden vaakarivin pituutta lisää. Eikä tuosta oikeastaan huomaakaan, että ohjeesta on poikettu jossain vaiheessa matkan varrella. Ohjeen mukaan peitto siis tehtiin pituussuuntaisesti.

8x10 palan peittoon upposi 28 kerää Puroa ja päätin vielä virkata reunoihin kiinteitä silmukoita 5,0:n koukulla niin pitkälti kuin kahdesta jäljelle jääneestä kerästä riitti. Ihan en kaikkea saanut kulutettua, sillä lankaa jäi vajaa puolikas kerä. Taidan virkata siitä patalapun tai jotain, ei se oikein muuhun taida riittää. Sinänsä outoa on, että peittoon upposi 29,5 kerää lankaa, mutta painoa sillä on vain 29 kerän verran (=1450g). Tulee heti kauhea vääristymä tilastoihin...

Ollakseen saumaton malli peitossa riitti langanpätkiä pääteltäväksi ihan tuhottomasti! Varsinkin kun lopussa päätin vielä tehdä pituutta sen yhden vaakarivin lisää. Se jo yksinään toi parinkymmentä langanpäätä lisää pääteltäväksi. Huh. Sinnikkäästi jatkoin kuitenkin loppuun saakka eikä työ jäänyt uudelleen ufoutumaan ja odottelemaan viimeistelyä.

Peitolle tuli kokoa 130cm x 160cm pingottamatta. Enkä aiokaan tuota pingotella, on ihan loistava jo tuollaisenaan. Ja aah niin ihanan lämmin! Ja asiassa on vielä toinenkin hyvä puoli. Kulutettuani Puro-varastoni tähän peittoon, minulla on taas yksi tyhjä 15 litran säilytyslaatikko. Siihen pitää ehdottomasti saada täytettä ettei raukalla ole orpo olo. Eiköhän tilanne korjaannu puolentoista viikon kuluttua, kun pyörähdän Karnaluksissa...

Ja jos joku todellakin jaksoi lukea tämän pienoisromaanin tänne loppuun saakka, niin pahoittelen vielä huononpuoleisia kuvia. Ja kiitos että jaksoit lukea tänne saakka. Sisätiloissa kuvaaminen on aina vähän niin ja näin, mutta tällä kertaa ei tehnyt mieli viedä peittoa tuonne ulos lumisateeseen, vaikka pihalta löytyisi useampikin töiden kuvaamiseen loistavasti soveltuva lumikasa.

Ai juu, tärkein melkein unohtui! Peitosta tuli valtavasti miinusta lankavarastoon, mutta hienointa on se etten ole vieläkään ostanut tässä kuussa lankaa! Lakko siis pitää edelleen. Kohta en varmaan osaa enää ostaakaan lankaa, missäköhän vaiheessa sitä pitäisi alkaa huolestumaan...?