sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Singerin laulu

Lumisateessa on jotain mystisen ihanaa ja inspiroivaa. Ehkäpä juuri siitä syystä kaivoin aamulla esiin taannoin ostamani hedelmäkankaan ja tartuin härkää sarvista.

Minulla on aina ollut intensiivinen viha-rakkaus-suhde ompelukoneisiin. Yritys on kova, mutta lopputulos ei ole ikinä sitä mihin on tähdännyt. Raivostuttavaa. Siitä syystä olenkin enemmän neulonta- ja virkkausihminen. Siitä on aikaa kun ompelukoneeni on viimeksi ollut esillä. Ainakin kaksi, ellei kolmekin vuotta, sillä en edes muistanut mokoman rakkineen merkkiä ennenkuin kaivoin sen esille suojuksensa alta...

Aloitin kiltisti lukemalla käyttöohjetta. Tovin sain koneen kanssa tapella, ennenkuin se suostui tekemään edes kelvollista siksakkia. Keittiö sai uudet kevätverhot ja kangasta oli niin reilusti että tein vielä pöytäliinankin. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisaampaa aloittaa tuosta pöytäliinasta ja tehdä verhot vasta sen jälkeen kun koneen kanssa oli päässyt sinuiksi. Nyt on liinassa saumat huomattavasti kauniimmin suorassa kuin verhoissa, mutta ei auta itku markkinoilla. Lopputulos on kuitenkin ihan kelvollinen ja jouluverhot saivat ihme kyllä jo nyt lähdön takaisin lipastoon odottamaan lokakuuta. Mitäs tykkäätte?

Kangasta on vieläkin jäljellä. Siitä saisi viereiseen tietokonenurkkaukseen myös verhot tai sitten jotain ihan muuta. Jätetään ajatus hautumaan.

Neulontarintamallakin on tapahtunut pientä edistystä. Schachenmayrin Extra Merinosta muotoutui muutamassa päivässä Adele-kauluri. Ohje on Novitalaisten extraideoista napattu ja kunnian ohjeen tekemisestä kuuluu HanDille. Kiitos! Kaikessa yksinkertaisuudessaan nopea ja mukava neulottava.
Kaulan resorissa 4,5:n kärjet ja muutoin 5,0:lla suhautin kaulurin menemään magic loopina alusta loppuun. Lankaa tähän meni 118g. Koristeeksi olin ajatellut laittaa ensin löytämäni ihanat kissanapit, mutta ne olivat liian pulleat ollakseen tässä tapauksessa käytännölliset. Päädyin lopulta kukkanappeihin.

Lopputulos on ihanan lämmin ja pääsee taatusti käyttöön. Hmm. Tässäkin olisi yksi näpsäkkä joululahjaidea...

Kuinkahan pitkällä vuoden ensimmäiset (!!) polvisukat mahtaisivatkaan olla, jos tämä päivä ei olisi tuhraantunut ompelun parissa?? Sain kuitenkin sukat eilen hyvälle alulle näiden kahden kullanmurun innokkaalla avustuksella. Juu, sitä on käyty taas hakemassa vähän kissaenergiaa (ja velipojan mokkapaloja...)
Tryffeli
Nougat
Näihin kuviin ja tunnelmiin (kidutan naapureita Bohemian Rhapsodylla ).
Mukavaa uutta viikkoa!

7 kommenttia:

Simpura kirjoitti...

Hyvältä näyttää tänne asti.

Voi hyvät hyssykät taas noita vahvistusanoja. Saas nähdä tuleeko tämä teksit ikinä julkaistuksi, on ne vaan meikäläisen silmille oikeita hirviöitä

Angelique71 kirjoitti...

Oikein keväisen pirtsakat verhot :)

Drucilla kirjoitti...

Kiitos kiitos. :)
Juu, nuo varmennustekstit on muuttuneet ihan hirmuisiksi kuluneen viikon aikana, ei noista tahdo ottaa mitään tolkkua...

Krista kirjoitti...

Mä kyllä kadehdin kaikkia, jotka osaavat ommella. Mun on turha edes yrittää, kun kaikki menee vinkuralle. Ei niin, että mulla konettakaan olisi, eikä ole äidilläkään enää toimivaa, kun joku aikoinaan sitä lainasi ja rikkoi...

Neule-Kirppu kirjoitti...

Keväisen pirtsakat verhot ja liina, ihanaa kangasta!

TeSa kirjoitti...

Minulla on ihan samanlainen suhde ompelukoneeseen, tosin kyllästymisen kautta syntynyt.
Mutta kun alkuun pääsee, eli saa takapuolensa ompelupöydän ääreen, syntyy valmistakin.

Upeat ompelukset näyttää sinultakin valmistuneen.

Mammu kirjoitti...

Mun blogissa ois sulle tunnustus! :)