UFO - unfinished object

Ehei, nyt ei tule juttua lentävistä lautasista vaan ihan toisenlaisista ufoista. Neuleharput ovat jo ehtineet irvimään, miten voi olla mahdollista että minulta muka löytyy ufoutuneita projekteja. No, pakkohan ne loputkin nyt on sitten esitellä.

Ufojen määrä on tällä hetkellä alhaisin pitkään aikaan. Keväällä kun osallistuin neulomossa ufojen tuhoamiskuukauteen, en saanut tuhottua saati valmiiksi yhtään niistä. Ja ufoja oli silloin lähes puolet enemmän kuin nyt. Eilen esittelinkin jo yhden ufoutuneen projektin (Heart to heart socks) ja tässä yhteiskuva niistä lopuista kolmesta.

Ylimpänä dominopeitto Puro kanervikosta, jota on tullut näperreltyä on/off lokakuusta 2010 lähtien. Kevään ja kesän peitto on saanut rauhassa oleilla projektipussukassaan ja vasta tässä kuussa olen tainnut tehdä siihen taas kaksi palaa lisää. Etenee pikkuhiljaa, mutta turha kysyä minä talvena tämän lopulta saa jalkoja lämmittämään... Vielä olisi reilu kilo lankaa odottamassa pääsyä osaksi peittoa.

Vasemmassa laidassa on puolestaan Moonlight sonata-huivi. Lankana Wetterhoffin Sivilla, jonka sain neulomon joululahjavaihdosta viime jouluna. Räveltämön mukaan olen aloittanut projektin 17.1.2011 enkä ole tuon pidemmälle päässyt. Ohjeessa tehdään pitsiä niin oikealla kuin nurjalla ja tämä oli ensimmäinen tämän tapainen pitsihuivi, jonka olen aloittanut. Molemminpuolinen pitsi on tuottanut näköjään vähän ongelmia, koska on edelleen kesken. Myöhemmin olen tehnyt kyllä huiveja, joissa pitsiä tehdään joka kerroksella. Ehkäpä tämäkin joskus valmistuu?

Alimmaisena on mysteerihuivi keväältä 2010 eli Mandala II. Tämä on aloitettu toukokuun alussa 2010 ja olen tehnyt siitä kaaviot A - C. Projekti jymähti aikanaan siihen, etten osannut päättää minkä D-kaavion valitsen ja langan riittävyys myös askarrutti. Kuin ihmeen kaupalla löysin yhden vyyhdin samaa värierää Grignascon merinosilkkiä Menitasta lisää, melkein vuosi sen jälkeen kun olin ostanut sieltä ekan satsin! Langanriittävyysongelma on siis ratkennut jo alkuvuodesta, mutta huivi vaan ei ole edistynyt. Olen jo valinnut D-kaavionkin, jonka aion tehdä, mutta... Itse asiassa tämä projekti on alkanut taas hieman houkutella. Haaveissa olisi saada tämä valmiiksi talvella, jotta tummanvioletin huivin saisi sitten kuvattua lumihangella. Toistaiseksi ei ole kiirettä...kun ei ole sitä lumihankeakaan!

Niin että löytyy niitä ufoja minultakin. Ja varmasti löytyy jatkossakin.
Nyt takaisin tikuttelemaan sukkia, ehkäpä juuri niitä eilen esittelemiäni ufosukkia.

Vieroitusoireita

Voihan vesisade.
Kisut haettiin eilen takaisin kotiin ja nyt mulla on ihan hirmuiset vieroitusoireet! Niin sitä vaan puolessatoista viikossa ehti tottua siihen, että kotona on karvaisia kavereita odottamassa. Siis muitakin kuin ne nurkissa alati pyörivät villakoirat...

Jotain ihmeellistä tapahtui tässä viikonlopun aikana. Kuukausitolkulla (lue: suunnilleen maaliskuusta asti) ufoilleet sukat hyppäsivät takaisin työn alle ja nyt homma viimein lähti luistamaan. Aivoissa vaan jokin nytkähti ja kuvio alkoikin yhtäkkiä yllättäen sujua. Ja vauhtikin nopeutui, kun opettelin viimein tekemään nuo palmikonkierrot ilman palmikkopuikkoa. Nuohan saattavat jopa valmistua jossain vaiheessa! Tässä pientä esimakua missä menossa:

Näihin on siis tullut kymmenisen senttiä lisää ja kantapäät viikonlopun aikana. Kuvion kanssa pitää olla edelleen tarkkana kuin porkkana, mutta isoin henkinen este on jo ylitetty. Nyt vain jännittämään miten pitkiksi maltan tehdä sukanvarret. Neulomista vauhdittaa erinomainen musiikki menneiltä vuosilta.

Legendan kuolemasta tuli kuluneella viikolla 20 vuotta. Olenkin viettänyt Freddie Mercury-tribuuttiviikonloppua. The show must go on!

Time flies when you´re having fun

Minne ihmeeseen on aika taas kadonnut?? Puolitoista viikkoa on kulunut kuin siivillä. Kullanmurut noudetaan huomenna taas kotiinsa. Siis jos suostuvat enää täältä lähtemään...
Tätä kirjoittaessa sylissä istuu taas musta kehräävä karvakasa, joka haluaisi myös osallistua kirjoittamiseen. Ja neiti lojuu jaloissa vahtimassa, ettei tule kirjoitusvihreitä.

Tryffeli

Moottoroidut puikot ovat olleet telakalla viime viikot eikä valmista ole syntynyt nimeksikään tämän kuun aikana. Vihdoin ja viimein jotain sentään valmistui tällä viikolla, nimittäin taas yhdet sukat. Ja melkoiset eriparisukat ovatkin. Kaksi kerää Fabelia ja ihan samaa värjäyserää, mutta ihan erilainen lopputulos. Toinen sukka on kuin kalpea aavistus kaveristaan kuten kuvasta hyvin näkyy. Ja ei, en puhunut nyt noista kalmankalpeista koivistani...

Ja jos jotakuta jaksaa kiinnostaa, niin magic loopinahan nuo on taas tehty, kärjestä aloitettuna ja 2,5:n pyöröllä. Vakiovarustus siis.

Taidanpa lähteä tästä leipomaan gluteenittomia piparkakkuja. Ja joululaulut soimaan. Tästä tunnelmoinnista ei puutu enää muuta kuin se lumisade...

Nyt loppui vieraskoreus!

Eilen tarkkailtiin pulujen puuhia parvekkeella siihen malliin, että oli parasta nostaa tuoli oven eteen katsomoksi.

Tänään olikin sitten jahdattu puluja oikein urakalla, sillä töistä palattuani löytyi puolet ikkunalaudan kukista ja lamppu lattialta/crosstrainerin päältä. Se siitä vieraskoreudesta sitten. Heh. Sitä vaan ihmettelen, miten ovat onnistuneet pudottamaan vain joka toisen kukan ikkunalaudalta ja jättämään loput nätisti paikoilleen???
Kuvassa näkyvä joulukaktus onneksi säästyi, sen ruukku olisi mennyt säpäleiksi, jos olisi tehnyt tuttavuutta ikkunan eteen parkkeeratun crosstrainerin kanssa. Onneksi joulukynttelikkö odottaa vielä kaapissa! Huh.

Vehkarassu pääsi korkeammalle turvaan kaktuksen kanssa, mutta näyttää vähän onnettomalta...Vai mitä sanotte?

Ja kaksi viatonta silmäparia tapittaa tuossa vieressä. Mitähän ihmettä niiden aamupalassa oikein oli... Ei me mitään tehty, ne pulut tuon teki! Mokomat höpönassut, eihän noin söpöille voi edes olla vihainen.

Linssiluteen videotesti

Pitääpä testata miten toimii tuo videon liittäminen tekstin sekaan. Ja että näkyykö se myös.

Eipä tässä ihmeempiä.

Sisko ja sen veli

Nyt ei tule juttua neulomisesta. Sorry. Viime päivinä on ollut ihan muuta ohjelmaa ja neulomiset on jääneet taka-alalle. Syy selviää seuraavasta kuvasta:

Kullanmurut Nougat ja Tryffeli tarvitsivat yllättäen hoitopaikkaa ja minä tarjouduin avuksi hädässä. Allergialääkityskin pelittää todella hyvin, vain isäntä niiskuttaa. Omaa syytänsä, kun ei alkuun suostunut syömään allergialääkkeitä.

Naurua on piisannut näitä höpönassuja paimentaessa. Neiti arkajalkakin on paljastanut pehmeän puolensa. Tuossa se nytkin retkottaa jaloissa ja kehrää minkä kerkiää.

Nougat

Eikä poitsukaan pahemmin ole murjottanut. Mitä nyt hetkellisesti, kun olen yrittänyt laittaa Humilacia mahan kutinaa helpottamaan. Herra istuu parhaillaan sylissä ja tutustuu innokkaasti bloggaamisen saloihin.

Tryffeli

Ja isäntäväelle tiedoksi sinne etelän lämpöön, että täällä on kaikki hyvin. 
Masut on pullollaan herkkuruokaa ja elämä hymyilee. Och vi har också lärt oss lite svenska här. Hihi.


Lopuksi vielä päivän paras kuva.
Täällä pitää nykyään vähän katsoa minne astuu, sillä maton alla saattaa olla kissa!

11/11/11

Perjantai-iltaa. Onpa ollut kiireinen viikko, ei edes kunnon otsikkoa jaksa keksiä... Hauska päivämäärä toimikoon sellaisena. Väsymys on sitä luokkaa ettei oikein neuloakaan jaksaisi töiden jälkeen. Huh huh. Onneksi alkoi viikonloppu. Tilanne ehkä korjaantuu.

Viikko piti sisällään myös kaksi päivää koulutusta ja koulutuksen tuloksena syntyi siinä sivussa sentään uudet sukat. Lankana TeeTee Pallas, joka olikin minulle ihan uusi tuttavuus. Lanka tuli osana palkintoa, jonka voitin Eijasen blogiarvonnasta.

Oikein mukavaa neulottavaa, vaikka kerän sisältä ilmestyikin yksi ikävä ylläri. Lanka oli parinkymmenen sentin matkalta paksua pörhöä, kuin Puroa, mutta onneksi ylläreitä ei löytynyt yhtä enempää. Käytin kaikki 100g lankaa 3,0:n pyöröillä ja vallan mainiot sukat tuli. Ja värimaailmakin miellyttää. Tätä lankaa voisin ostaa varastoonkin. Kuviotkin olisin saanut kohdistettua, jos olisin ollut alkuun tarkkaavaisempi. Tilanteen huomattuani en viitsinyt enää purkaa ja aloittaa alusta, sillä eroa ei oikeastaan huomaa ellei oikein tarkkaan erehdy tutkimaan.

Ja lopuksi vielä jouluaiheinen kuva. Miltassia innostui kukkimaan, taisi joulufiilis iskeä sillekin kun sai tämmöisen kaverin seurakseen ikkunalaudalle.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille! Hmm. lukijoiden määrä on taas kasvanut. Kohta pitääkin alkaa suunnittelemaan sitä taannoin lupailemaani arvontaa...

Homma lähti lapasesta...

Sainpas viimein edes yhden UFOn pois nurkista pyörimästä! Minulta tilattiin lapaset jo vuosi sitten, enkä aluksi uskonut miten tuskallinen projekti tästä tilaustyöstä lopulta muodostuisi. Huh huh.
Sain malliksi vanhan lapasen, toiveena oli samantapainen, mutta sinisenä ja aavistuksen verran enemmän tilaa sormille ja peukalolle.

Mallilapanen

Muistin törmänneeni mallikuvioon Ullassa. Otin siis ohjeesta vähän apuja alkuun ja kaivoin 7 veikat laatikosta ja aloitin magic looppauksen. MUTTA:
Aloitin, tuli liian isot, purin ja vaihdoin nelosista kolme puolikkaisiin. Aloitin taas, tuli liian pientä, purin ja muutin silmukkalukua. Aloitin kolmannen kerran ja viimein näytti tulevan sopivan kokoista. Tikuttelin ja tikuttelin, mutta mallikuviopa on sellaista, että pitkään saa tehdä hommia ennenkuin edistyminen näkyy sentteinä itse työssä. Huokaus. Eipä ihme, että ovat ufoutuneet useasti vuoden mittaan. Nyt meni hermot koko projektiin ja halusin päästä näistä pahanonnen lapasista viimein eroon. Kärkikavennusten kanssa pähkäilin pitkään, kun yritin keksiä miten saada mallikuvio jatkumaan fiksusti. Lopulta vaan vetäisin hatusta koko homman ja lopputulos on ihan siedettävä.

7 veikkaa meni tasan 100g näihin lapasiin. Sinistä muutama gramma enemmän kuin valkoista.
Lopputulos vastaa kyllä mallista ottamiani mittoja, mutta pelottaa josko lapaset ovat sittenkin liian kapeat. Peukaloistakin tuli valtavat alun kavennuksista huolimatta, mutta ei voi enää mitään. Toivottavasti kelpaavat saajalle.

Sen voin todeta, että en tasan tarkkaan ota enää yhtään tilaustyötä tehtäväksi. Piste.

Lopuksi totean, että meille tuli viimein joulu. Ja myöhempään kuin normaalisti. Nyt on jouluverhot silitetty ja ripustettu ja muut koristeet esillä. Lähdenpä tästä laittamaan vielä jouluvalot ikkunaan. Enää ei puutu kuin se valkea joulu...

Petunia

Nyt pitää vetää oikein ruksi seinään. Neuloin kerrankin jotain ihan precis ohjeen mukaan ilman sooloiluja! Ohhoh. Tämä huivihan oli niitä, jotka viime metreillä putosivat KYJY-listani ulkopuolelle. Se pitikin toteuttaa nyt, kun KYJYistä olen onnistunut pääsemään eroon.

Petunian ohjehan löytyy Ullasta. Ihme ja kumma, mutta onnistuin kuluttamaan huiviin saman verran lankaa (160 g) kuin ohjeessa, mutta 5,0:n puikoilla. Lanka on jo pidempään varastossani marinoitunutta Evillaa, ihanaa väriä joulu A-11.

Petunia

Malli on helppo ja pidemmän päälle tylsä neulottava, eli ihan loistava projekti neulottavaksi mm. koulutuksissa istuessa. Huivi syntyy muutoin varsin vikkelään, mutta viimeiset 10 cm veivät yksinään jo melkein viikon verran. Kun röyhelössä on lähemmäs 500 silmukkaa kerroksella, voitte hyvin kuvitella tunnelmat etenkin päättelykerroksella... Onneksi oli neuleharput kannustamassa!

Huivihan päätellään jännästi poikittain kolmella silmukalla pelaten, vähän samaan tyyliin kuin tuo tekemäni Ten stitch blanket. En tosin ole täysin vakuuttunut sen soveltuvuudesta tuohon röyhelön reunaan. Tuppaa mokoma kääntymään ylöspäin.

Siirryin taistelemaan ufoutuneen tilaustyön parissa. Eiköhän nuo pahaiset lapaset kohta valmistu. Nyt on semmonen fiilis että haluan projektista eroon ja vikkelään. Mutta nuo lapaset ovatkin sitten jo ihan tyystin toinen tarina...

Nauruterapiaa Jumbossa

Eilen istui taas joukko neuleharppuja Jumbossa neulomassa ja hekottamassa. Meitä oli tällä kertaa ennätykselliset 15 henkeä paikalla ja alkoi olla jo ahdasta vakkaripöydän ympärillä.
Mutta kaikesta huolimatta hauskaa oli! Parempaa terapiaa saa hakea.

Ja nyt meillä kaikilla on ikioma lahkotunnus, kiitos Sansuin! 
Omani pääsi kunniapaikalle -> tarvikepussukkaan roikkumaan.

Lahkotunnus

Ja KristiinaS oli näperrellyt tämmöiset hienot kaikille. Kiitos sinullekin! Olen tässä yrittänyt pähkäillä miten tuo on tehty, mutta aivot vaan meinaa nyrjähtää. Upea on.

Sain illan aikana vihdoin ja viimein pääteltyä loput silmukat Petuniasta ja huivi on jo pingottumassa. Kuvia ja raporttia luvassa huomenissa. Leppoisaa perjantai-iltaa!